Siskon kanssa ollaan juteltu matkasta jonkin verran, ja pohdittu mm. mitä olisimme tehneet toisin, jos olisimme ennen matkaa tienneet saman mitä nyt, ja mitkä varusteet osoittautuivat toimiviksi ja mitkä eivät.
Vaelluskengät: isommat! Helteessä jalat turposivat niin, että rakkoja tuli. Lisäksi ylös alas kiivetessä varpaat olivat kovilla.
Lenkkarit: ottaisin mukaan, kakkosvaelluskengiksi . Camino on monissa paikoissa niin kovapohjaista polkua/hiekkatietä/asfalttia, että jalkapohjat olivat vaelluskenkien jäljiltä iltapäivällä ihan kosketusarat
Katkolahjehousut: en tykännyt. Saumat hiersivät mua inhottavasti intiimeistä paikoista vaeltaessa. Iltahousuina olivat ihan ok viileillä keleillä. Vaellukseen kyllä suosittelen lämpimästi saumattomia trikoita (ne mun rakkaat pieruversat, tai juoksutrikoot, kuten Siskolla, olivat aivan ässät)
Urheilusandaalit: Oli ihana vaihtaa ne iltapäivällä majapaikassa suihkun jälkeen kipeisiin jalkoihin, aivan ehdottomat siis
Hakaneuloja: mukaan. Pyykit pystyi aamulla ripustamaan rinkkaan heilumaan, jos ne eivät olleet ehtineet kuivua
Opaskirja: meillä oli Englannista tilattu Confraternity of Saint Jamesin Piligrim Guides to Spainin Camino Frances. Hyvä opus, ohut ja kevyt vihko, joka perustuu pyhiinvaeltajien lähettämiin palautteisiin, ja joka päivitetään vuosittain. Tämä kirjanen muodostui melkein raamatuksi meille, siitä suunniteltiin seuraavan päivän reitti ja valittiin majapaikka suositusten perusteella. Ehkä ottaisin kuitenkin mukaan myös jonkun toisen oppaan, jossa olisi vähän tarkemmin kuvattu esim reitin korkeuseroja ja kerrottu kylistä ja kaupungeista enemmän.
Otsalamppu: Ilman ei olisi pärjännyt. Aamulla lähtiessä oli aina pimeää, ja polku oli usein kivinen ja pimeässä on vaikea haeskella Caminon keltaisia opasnuolia. Otsalamppua tarvitsi myös illalla lukiessa ja yöllä vessareissuilla.
Vessapaperirulla: Aivan must, koska hätä ei tule kello kaulassa, ei edes Caminolla, ja lähimpään vessaan voi olla matkaa kymmenen kilometriä tai enemmän. Sitäpaitsi Sisko sai ainakin kahdesti kahvilan terassille seuraavanlaisen soiton: "puhutaan täältä vessasta, toisitko paperia".
Käsidesiä: littyen edelliseen aiheeseen, suosittelen lämpimästi.
Aikaa: olisin varannut enemmän, ainakin 4 päivää. Nyt vaelsimme siis tasan kuukauden, yksi ainoa lepopäivä pidettiin. Loppupäässä alettiin olla aika väsyneitä ja herkillä, huomasin, että mua itketti vähän joka asia, ja olisin kaivannut paikalla oloa .
Muuten kyllä komppaan aika lailla viisaampien ja kokeneempien vaeltajien tekemiä varustelistoja. Vaihtovaatteita meillä oli ehkä liikaa, pääsääntöisesti iltapäivällä pestyt (urheilu)vaatteet olivat aamulla kuivat.
Kannattiko? Ehdottomasti! Kokemuksena ihan mieletön. Itsensä voittamista ja oman sietokyvyn venyvyyttä on oppinut. Lisäksi oppi luottamaan siihen, että asiat järjestyvät, ja olemaan stressaamatta pikkujutuista.
Mukavinta oli ehkä hetkessä eläminen ja se, että oli aikaa ihmetellä pienen pieniä asioita.Yksi iltapäivä käveltiin pellonlaitaa paimenen, lammaslauman ja koiran kanssa samaa tahtia useamman tunnin verran. Oli hienoa seurata miehen ja koiran yhteistyötä. Kun kävelee, tulee myös katsottua paljon jalkoihinsa. Silloin ehtii huomata vaikkapa että harmaita vieterin näköisiä matoja oli alkumatkassa vuoripoluilla paljon, ja pohtia, mihin ne hävisivät loppumatkasta, jolloin reitillä oli runsaasti mustia karvamatoja. Näistä sitten käytiin pitkiä, aika päättömiä keskusteluja Siskon kanssa.
Meillä on vielä se alkupätkä reitistä, eli Pyreneitten ylitys Ranskan puolelta Saint Jean Pied de Portista Pamplonaan kävelemättä, ja se on tulevaisuuden suunnitelmissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti