Oikeastaan matka on jo alkanut: Suunnilleen viisi vuotta sitten näin Ylen Teemalta sarjan Löytöretki, jossa seurattiin suomalaisen porukan pyhiinvaellusta Santiago de Compostellaan. Jo ensimmäisen jakson nähtyäni olin varma, että tuonne minun pitää päästä, ja sinne myös lähden. Yllytin siskoani seuraamaan sarjaa, eikä tarvittu montaa houkuttelevaa sanaa, kun hän oli valmiina lähtöön myös. Siitä se alkoi. Viisi vuotta asiaa on kypsytelty ja suunniteltu. Ajankohdaksi päätettiin syksy 2013, ennen 5-kymppisiäni.
Tässä välissä oli useampi hiljainen vuosi, jolloin matkaa sivuttiin keskusteluissa vain harvoin, taisivat muutamat läheisemme jo luulla, että likat ovat unohtaneet koko reissun, mutta mitä vielä. Tämän vuoden tammikuussa ryhdyimme toimeen: lentoliput Barcelonaan varattiin syyskuun alkuun, paluu viisi viikkoa myöhemmäksi. Pitkästä lomasta neuvoteltiin niin työpaikoilla kuin kodeissakin, mutta lomalupa heltisi aika vaivattomasti joka suunnalta.
Varusteita alettiin hankkia talven ja kevään aikana, vaellusreput ostettiin pilkkahintaan Lidlistä ja kauhisteltiin niitten pientä kokoa: mihin pakataan mekot, hiuskihartimet ym. tuiki tarpeellinen rekvisiitta? Kalleimmat hankinnat päätettiin jättää kesäalennusmyynteihin, mutta vaelluskengät ostettiin hyvissä ajoin, ja muutaman kerran niillä tuli kevään aikana kai käveltyäkin. Enimmäkseen omani kyllä lojuivat eteisen kaapissa, en oikein innostunut moisilla möhkäleillä lenkkeilemään, lenkkarit kulkivat paljon kepeämmin.
Kevättalvella -13 osallistuin kulttuurikeskus Caisassa Facebook-ryhmän Pyhiinvaellus tapaamiseen. Se oli mukava ja hyödyllinen kokemus: jutella samanhenkisten ihmisten kanssa, ja saada vinkkejä Caminon jo vaeltaneilta. Vapaa-ajat ahmin aiheeseen liittyviä kirjoja, ehkä vähän liikaakin, koska aloin nähdä vaellusunia. Siskon kanssa käytiin lenkeillä pitkiä keskusteluita varusteista, reitistä, yöpymisistä. Aloituspaikaksi päätimme Pamplonan, josta on Santiago de Compostellaan 707 km. Arvelimme, että vajaa viisi viikkoa riittää tämän matkan vaeltamiseen, ja mahdollistaa jonkun huilipäivän välillä, jos väsähdämme tai tulee terveydellisä ongelmia.
Nyt heinäkuussa olemme aloittaneet toden teolla vaelluskenkien sisäänajon: aamuisin tapaamme siskon kanssa Kauniaisten asemalla klo 7.10, ja siitä kävelemme rivakkaan tahtiin työpaikoillemme, jotka sijaitsevat onneksi naapuritaloissa. Klo 16 sama juttu takaisin päin. Kilometrejä kertyy minulla päivittäin 14, siskolla 6 km enemmän! Täytyy myöntää, että iltapäivällä kotona täytyy ensimmäiseksi ottaa pienet torkut.
Alennusmyynnistä on hankittu katkolahjehousut (karmean epänaiselliset, nurisin siskolle), vaellushame (kiva, shortsit alla), urheilusandaalit ym rompetta. Junaliput Barcelona-Pamplona on ostettu VR:ltä ja netistä varattu halpa hotelli ensimmäiseksi yöksi, jonka aiomme viettää Pamplonassa. Siitä eteenpäin tie alkaa ja on vailla suunnitelmia, ihana tunne!
