Vaelluspäivä nro? Foncebadom- Ponferrada, 28 km

Päivät ja päivämäärät alkaa olla hakusessa, niin totaali-irtautumista tää on. Muun maailman tapahtumilla ei ole mitään väliä,Hesariakin tulee silmättyä tosi harvoin. Meidän elämä on nyt tässä Caminolla, ja ajatukset on tässä myös.Minä tosin Fb-addiktina roikun siellä aina kun pääsemme paikkaan jossa on Wifi.Lasten kanssa juttelen myös Whats up:issa. Ihana netti! Mulla alkaa olla pilttejä ikävä.

Alkaa olemaan pientä turnausväsymystä, kävelty 496 km,eli paremmalla puolella, mutta kroppa ei enää oikein palaudu illan aikana kävelystä ja välipäiviin ei ole aikaa. Itseasiassa meidän on loppuaika käveltävä suunilleen samanlaisia päivämatkoja kuin tänään,jos aiomme ehtiä. Bussiin tai rinkkakuljetuksiin emme ole taipuneet. Haluamme tehdä tän jutun oikein.

Mesetan jälkeen ollaan kaksi päivää kiipeilty vuorilla mielettömän upeissa maisemissa. Tänä aamuna saavutettiin Caminon korkein kohta. Ylösmeno vielä menetteli, paljon rakempaa oli jyrkkä alastulo. Aamulla kiivettiin myös rautaristille,joka alunperin on ollut suunnanantaja pyhiinvaeltajille. Nykyään on tapana, että pyhiinvaeltajat jättävät rautaristin juurelle kotoa tuomansa "syntikiven". Sinne mekin omamme jätimme. Mutta rinkanpahus ei tunnu yhtään kevyemmältä.

20. Vaelluspäivä, Leon- San Martin del Camino, 23 km

Leon oli ihana. Olisi ollut mukavaa pitää siellä välipäivä,mutta kalenterin kanssa kilpaahan tässä kävellään. Onneksi saimme tosiaan pitää sen huoneen kahdestaan nukuttiin molemmat paremmin kuin aikoihin.

Tän päivän kävely oli yhtä tuskaa ja p-kaa,siitä ei ole mitään hyvää sanottavaa. Tai no väitetäänhän kyllä että kärsimys jalostaa (en usko ). Jalkoihin sattui,selkään sattui,tuntui että etenemme kuin täit tervassa. Multa taisi päästä mullekin harvinaisen monta v-alkuista sanaa päivän aikana. Lisäksi reitti on ollut pari päivää harvinaisen tylsä :esikaupunkialuetta ja pikatien laitaa,melua ja saasteita,ei mitään katsottavaa.

Albergue on kuitenkin hyvä ja siisti,ja 10 €/nenä saimme kahden hengen huoneen. Lisäksi täällä oli iltapäivällä hieroja.Hoidatin kipeät jalkateräni ja kinttuni hänellä, kympillä. Oli lisäksi miellyttävä kokemus maata rentona hierontapöydällä ulkona, aurinko ja tuuli iholla.

Voi olla että huomenna turvaudumme bussiin osalla matkaa,tää flunssa vie mun voimat aika pahasti. Aloitamme kuitenkin kävelemällä, ja katsomme miten päivä etenee.

19. Vaelluspäivä, Reliegos-Leon, 24 km

Ollaan oltu tuolla maaseudulla pari päivää enemmän ja vähemmän nettipimennossa. Lisäksi sain flunssan ja se on verottanut voimia,joten blogin päivitys on ollut vähän heikoissa kantimissa.

Nyt on kuitenkin edetty matkanteossa niin, että 395 km on plakkarissa. Jalat voi aika hyvin,kiitos Compeed-puikon ja nylonnilkkasukkien (joo just niiten karmeitten ruskeiden erotiikantappajien). Muutama päivä sitten nimittäin kaupantäti kysyi meiltä, miten vaellus sujuu, ja kun valitimme jalkojamme, hän vei meidät kädestä pitäen sukkahyllyyn. Aamuisin puemme nyt eka nää ihmesukat alle ja urheilusukat päälle. Toimii! Alunperin meillä oli tarkoitus pitää alla urheilusukkaa ja päällä vaellussukkaa mutta kengät tulivat sillä tavalla liian ahtaiksi ja näillä helteillä myös kamalan kuumiksi. En nyt viitsi sanoa,paljonko investoimme Partioaitassa näihin alkuperäisiin sukkiin,mut nää nylonit maksoivat supermercadossa vissiin euron/kaksi paria.

Leon,johon tänään tultiin,on iso kaunis kaupunki,väkiluku 147 000 ja rapiat. Täällä on ,kuten Burgosissakin,upea goottilainen katedraali. Kaupungin vanha osa on viihtyisä kapeine katuineen. Täällä olisi ollut mahdollista  majoittua Benediktiiniläisnunnien luo,mutta ollaan nukuttu kuumuuden takia todella huonosti jo pitkään,joten suuri makuusali ei houkutellut. Tässä kaupungin toisessa alberguessa saimme neljän hengen huoneen omalla kylpyhuoneella ja vessalla, ja näyttää siltä,että saamme pitää huoneen kahdestaan. Sisko vetää sikeitä alasängyssä,vaikka sovimme,että tulemme kaupunkikierroksen jälkeen vain työntämään pyykit koneeseen ja vähän oikaisemaan särkeviä jalkojamme,ja lähdemme sitten syömään. Menu del peregrino alkaa tulla korvistakin ulos,joten sitä ei taatusti oteta tänään, vaikka se halpa onkin.

16. vaelluspaiva, Carrion-Terradillos de los Templarios, 26 km

Eilinen ilta nunnien ja muiiten pyhiinvaeltajien kanssa oli tosi mutkaton ja mukava. Kitarakonsertin jalkeen oli messu viereisessa kirkossa, ja messun lopuksi pyhiinvaeltajat kutsuttiin alttarin eteen ja jokainen sai erikseen siunauksen. Ihmeellista, miten paljon paikallista vakea oli lauantai-iltana klo 8 vaivautunut kirkkoon. Tai tietty tiesin, etta espanjalaiset ovat uskonnollista vakea, mutta kuitenkin, kirkko oli taynna. Mukavin kohta messusta oli se, kun kaikki yhtakkia papin kehoituksesta kattelivat vieressa , edessa ja takana istuvia ihmisia. Tanaan joku valisti minua tossa pyykkipaikalla, etta kyse oli pyhan jakamisesta.

Aamulla kun meidan kello soi klo 6, oli koko makuusali tyhja, oltiin ihan viimeiset. Kun mentiin keittioon aamupalalle, lahtijat vetelivat eteisessa vaelluskenkia jalkaansa. Me starttasimme klo 7, mutta koska ollaan Mesetalla, ja me ollaan tasamaan tallaajia Siskon kanssa, 17 km jalkeen, kun oli eka kyla ja saatiin aamukahvimme, olimme saavuttaneet joka iikan niista tuntia ennen lahteneista. Taman paivan kavely, vaikka olikin pitka, oli meille siis tosi helppoa. Ainoa haittapuoli oli kuumuus, ja todella tylsat maisemat; hiekkatie halkoi sankipellon laitaa,kyntopellon laitaa, sankipellon, jne.

No mutta oltiin jokatapauksessa jo klo 13 perilla, ja tokavikat jotka onnistuivat saamaan huoneen tasta alberguesta, joka on sivumennen sanoen upea. Meilla on yhden pariskunnan kanssa neljan hengen huone omalla vessalla ja kylpparilla. Kaikki siistia ja toimivaa, 9 €/nena. Naissa albergueissa taso vaihtelee kylla todella paljon. Jotkut ovat niin torkyisia, etta ei oikein uskalla illalla silmiansa ummistaa kaiken maailman otokoitten pelosta.

Tuolla kavellessa oppii tuntemaan ainakin ulkonaolta suurinpiirtein kaikki, jotka kulkevat samaa paivavauhtia. Tietysti tauoilla ja albergueissa esittaydytaankin monien kanssa, kun jutellaan. Nimet pysyy kuitenkin tosi huonosti seka Siskon etta mun paassa, joten on keksitty lempinimia ihmisille (ulkoisten) ominaisuuksien mukaan; on mm. Paksujeffit, Kurppajullet, Hildegard, Hipsuttaja, Hapannaamat (ovat kylla jo pehmenneet, taytyy varmaan muuttaa nimi) Kirppumimmi ( on lutikanpuremilla), jne. Ei alytty tyhmina, etta muutkin tekee nain, tietty. Tanaan pyykatessa yksi nainen kysyi, kavelemmeko Siskon kanssa paljon yhdessa, kun askellamme niin tasatahtiin ja sauvomme tomerasti. Han on nimittanyt meidat Klick klackeiksi, kun kuulee jo kaukaa, kun tulemme.

Sauvakavelystahan taalla ei kukaan tajua mitaan. Kuitenkin melkein kaikilla on sauvat, joko yksi semmoinen puinen paimensauvan nakoinen, tai yksi tai kaksi ihan oikeaa kavelysauvaa, joilla sitten menna sohitaan ihan pain mantya. Meidan "Nordic Walking" herattaa hilpeytta ja ihmetysta taalla. Olen pitanyt ainakin puolenkymmenta sauvakavelykurssia, aika onnistuneitakin, yksikin kurssitettu jenkkimies kaveli jo aika mallikaasti , kun viimeksi hanet nain. Ainahan ei suinkaan olla tienpaalla, kun kurssitarve tulee, mutta keinot aina loytyy. Esimerkiksi illallispoydasta voi katevasti hypahtaa esittamaan oikeaoppista sauvomista, haarukka ja veitsi voivat toimittaa valineitten virkaa.

Tanaan on Santiagoon matkaa 380 km. Saa nahda, miten siskoksien kay. Edessa on vaikeita ja haastavia vuoriosuuksia, joita ei todellakaan huitaista 5 km:n tuntivauhtia rinkat selassa. Eilen tapaamamme suomalainen pariskunta kylla ihmetteli, kannammeko tosiaan rinkat itse. Taalla on naet sellainen rinkkakuljetusyritys, joka 7:lla eurolla hakee rinkan majapaikasta ja kuljettaa sen seuraavaan yopymiskohteeseen. Itse voi kavella paivareppu selassa ja katsella maisemia. Ehka taytyy harkita asiaa vuoriosuudella, todella paljon tata palvelua tuntuvat taalla kayttavan varsinkin keski-ikaiset ja vanhemmat ihmiset.

15. vaelluspaiva, Fromista- Carrion, 19km

Eilen urakoitiin 25 km . Sellaisia paivamatkoja ei kylla jaksa montaa perakkain, yksi menee, jos peraan on lyhyempi paiva, kuten tanaan. Huomenna olisi taas sen pitemman kavelyn paikka. Eilinen aamu alkoi vuorelle kipuamisella, mutta sen jalkeen oli taas tasaista, kuten taa Meseta enimmakseen on , eli ollaan Espanjan keskiylangolla, joka on enimmakseen peltoa, jota ymparoi vuoret ja halkoo joet.

 Elinen albergue Fromistassa oli yksityinen, ja oikea keidas muutaman murjun jalkeen. Se oli yhden perheen yllapitaman, ja omistajapari valmisti myos iltaruuan itse. Se olikin parasta ruokaa taalla pitkaan aikaan.


Tanaan kaveltiin siis vain 19 km, helppoa tasamaakavelya, lahdettiin seiskan jalkeen ja yhden pysahdyksen taktiikalla oltiin perilla taalla Carrionissa jo klo 12. Yovytaan nunnien yllapitamassa alberguessa. Taalla on kaikenlaista ohjelmaa nyt illalla, mm kitarakonsertti, joka oli ihana, ja messu ja yhteinen illallinen. Tama on vahan isompi kaupunki, yli tuhat asukasta, kaunista, ihana puisto ja levea Carrion-joki, jossa kahlailin ja nakyi siella yksi uimarikin. Edelleen on kuuma paivisin. Aamusta ensimmaiset pari tuntia on ihana vaeltaa, kun on viela viileaa, eika viela karpasia, joita taalla on kamalasti joka paikassa.

Rahaa taalla ei ihan hirveasti kulu, yopymiseen 5-10 €/ yo, kolmen ruokalajin menu del peregrino n. 10 € johon kuuluu myos leipa ja pullo punaviinia, aamupala n 2-3 €. Lounasta emme aluksi juuri syoneet, mutta sitten keksimme, etta baari kuin baari myy "supaa" , soppaa siis 4:lla eurolla annos, lisaksi saa leipaa. On hyvaa ja masu tulee tayteen. Tietty reissussa taytyy olla myos evasta, meilla yleensa vetta, myslipatukoita, banaaneja ja oliiveja suolaliemessa (pakattu katevaan pieneen muovipussiin). Viini maksaa n. 1.50€/lasi, limsa on paljon kalliimpaa! Sanoinkin Siskolle, etta meidan on saastettava ja valtettava kalliita virvoitusjuomia.

13. Vaelluspäivä, Hornillos del Camino - Castrojeriz, 19 km

Eilen oli järkyttävän kuuma päivä vaeltaa, vaikka käveltiin vain 18 km , oltiin ihan poikki kun tultiin perille. Ollaan Mesetalla, joka on ihan kuin pohjanmaa miinus ladot. Pellonlaidalla yli 30 asteen helteessä tietää kyllä kävelevänsä. Iltapäivällä tuli kieltämättä mieleen, että mitä hittoa teen jollain jumalanhylkäämällä kinttupolulla tässä kuumuudessa in the middle of nowhere.

Kylä, johon eilen tultiin, oli niin pieni että siellä ei ollut oikein mitään. Sähkö ja vesi kyllä, mutta ei kuumaa vettä enää siinä vaiheessa kun me menimme suihkuun. Netistä ei koko kylässä oltu kuultukaan. Jouduttiin nukkumaan jumppasalin lattialle hetekoihin, koska kaikki muut yöpaikat kylässä oli buukattu täyteen. Olihan se aika ankean näköinen paikka,betonilattia ja -seinät. Mutta nukuttiin Siskon kanssa kuin tukit. Kerrankin viileä nukkumapaikka ja tarpeeksi ilmaa. Muut eivät varmaan tykänneet yhtä paljon,sillä kuudelta kun meidän kello soi,melkein kaikki muut olivat äänestäneet jaloillaan.

Banaanit ja myslipatukat sängynlaidalla, hampaiden harjaus ja rinkan pakkaus ja klo 7 oltiin jo ulkona säkkipimeässä mutta onneksi lämpimässä aamussa.

 Tämänpäivän 19 km kävelu sujui todella helposti, klo 12 oltiin jo perillä, onneksi,sillä myos tänään on polttava helle. Muutenkin tanaan on ollut hyva paiva, Siskokin sanoi, etta ei koske paljon yhtaan mihinkaan, vain vahan selkaan ja jalkaan.Tan paivainen kaupunki, Castrojeriz, on roomalainen ja mahdollisesti Julius Ceasarin perustama. Asukkaita taalla on 904 kpl. Aika samanlaisiahan naa pikkukaupungit on kaikki; kirkko, kaivo, baari tai pari, kauppa, leipomo, asuintaloja. Melkein kaikki sijaitsee jostain syysta kukkulalla tai ainakin korkealla maella (pyhiinvaeltajan mielesta ne on kiusallaan rakennettu korkealle, iltapaivalla ei enaa millaan jaksaisi kiiveta).

Tanaan oltiin sit tosiaan ripeita, ja ekoina alberguen ovenhantaakissa, taa ei ollut edes auki viela silloin. Nopeasti kylan kolme majataloa kuitenkin tayttyivat. Asken istuttiin Siskon kanssa tos kadun varressa auringossa lukemassa kirjaa, ja viela viela tulee katua ylos uupuneita ja aika epatoivoisen nakoisia vaeltaijia, seuraavaan kylaan on 10km, eika tilanne siella nukkumapaikan sujhteen ole valttamatta yhtaan sen parempi.Myos alberguen puhelin tossa vieressa pirisee jatkuvasti, tulossa olevat vaeltajat yrittavat varata sankypaikkaa. Mutta eipa tohon puhelimeen kukaan ole enaa vastaamassa; taynna mika taynna.

Me ollaan tanaan pyykatty oikein koneella. Tai totta puhuen jatettiin meidan pyykit hostallerolle ja lahdettiin itse lahibaariin syomaan emannan keittamaa torkean hyvaa linssikeittoa. Isanta innostui vahan maistattamaan meille paikallista viinia, joten tultiin myohassa sovitusta ajasta noutamaan meidan puhtaita pyykkeja. Tossa ne natisti kuitenki odottivat eteisessa, ja me ripustettin meidan rintsikat ja pikkuhousut pyykkitelineeseen tohon paakadulle kuivumaan-tietty, normal, siina paistaa aurinko, sisalla ei.

Vaellusvaatteista taytyy sanoa sen verran, etta urheiluliivit ja -paidat ovat ihan must, samoin kunnollisiin sukkiin kannattaa satsata. Sadan euron katkolahjehousuni sen sijaan ovat lahes kayttamatta,  vaellan paivasta toiseen erittain tyytyvaisena Lindexin 12 euron trikoolegginsseissa, joita Sisko ystavallisesti kutsuu pieruversoiksi. Samoin turha hankita olivat ne Partioaitan saippualiuskat. Kuullostivat aluksi huippuhyvilta, mutta menepas suihkuun semmoisen liuskapurkin kanssa, ja yrita marilla kasillasi ottaa siita yksi liuska. Mita siita seuraa? Juu saippuamossoa! Eika niilla onnistunut pyykinpesu sen paremmin. Viime viikolla loysimme paikallisesta kaupasta eurolla orgaanisen pyykkisaippuan, jonka laitoimme  Lethermanillani (myos aivan valttamaton kapine taalla, pilkkoo saippuan ja patongin ja Siskon jalkaratit!) kahteen osaan. Johan alkoi pyykinpesu sujua ! Toimii myos kylmassa vedessa. Ehdotin Siskolle, etta tuodaan naita ihmesaippuoita  Suomeen koko suvulle tuliaisiksi ja joululahjoiksi.

Lepopäivä,Burgos

Eilinen vaellus,Atapuerca-Burgos,22 km oli aika tappavan tylsä. Ekat kilometrit kylmänkuulaassa syysaamussa vuorelle kiivetessä maisemat ja auringonnousu oli upeat.

Mutta koska Burgos on iso kaupunki,aika pian tultiin esikaupunkialueelle,jota jatkui ja jatkui, yli kymmenen km.Pikatien vartta ja asfalttia,oikea pyhiinvaeltajan painajainen.

Lopulta saavuttiin perille, ja kaupunki on upea. Katedraali muistuttaa Notre Damea (mun mielestä) Albergue oli myös ihan viimesen päälle siisti ja moderni. Tänään aamulla muutettiin toiseksi yöksi hotelliin,koska haluttiin levätä ja katsoa kaupunkia. Meidän ja saksalaistyttöjen tiet erosivat tässä kohtaa, toinen lähti kotiin ja toinen eteenpäin. Myös kolme suomalaismiestä,joihin ollaan täällä tutustuttu, lähtivät tänään kotiin. Yksi heistä oli niin pahasti lutikansyömä, että hän ja kaverinsa saivat tarpeekseen. Sisko ja minä ollaan myös kaiket yöt "lutikkajahdissa", onneksi toistaiseksi tuloksetta.

Tänään ollaan shoppailtu, jee! Ihan ensimmäiseksi uudet isommat rinkat ja neulepaidat ,illat ovat jo tosi kylmiä. Ollaan myös katseltu kaupunkia,istuttu ihanassa yksityisvessassamme ja seisty kuumassa suihkussa vartin verran. Mitä luksuselämää!

Huomenna matka taas jatkuu, aamusta luultavasti pipo päässä ja hanskat kädessä, eilen aamullakin lämpötila oli vain muutaman asteen plussalla.

9. Vaelluspäivä, Villafranca de Montes de Oca- Atapuerca 18 km

197 km kipitetty. Takana kaksi pitkää päivää,n 25-26 km molemmat. Tänään vähän lyhyempi vaellus, vain 18km, ei tullut edes hiki. Tosin aamu alkoi vuorikiipeilyllä n 1.5 km korkeuteen.

Huomenna 20 km Burgosiin, joka on iso kaupunki. Siellä ajattelimme pitää yhden lepopäivän.
Sisko murehtii,koska se matka itseen ja henkinen kasvu alkaa. Vaeltaessa kun hänen päänsä on kuulemma täysin tyhjä, ei mitään ajatuksia. Ei se mun ajatuksenjuoksu paljon korkealentoisempaa ole,lähinnä tulee funtsittua niitä kohtia kropasta,joihin kulloinkin sattuu, ja mietittyä, kuinkahan pitkästi on matkaa seuraavaan kylään kylmän cokiksen ääreen. Taidamme siis olla toivottomia tapauksia.

Eilen vietimme hauskan illallishetken suomalaisen miehen ja saksalaisen nuoren naisen kanssa. Ruuaksi tilasimme " tyypillistä espanjalaista porsaanliharuokaa"-ja saimme siansorkkia. Minusta oli hyvää mutta Siskolla teki vähän tiukkaa, sapuska koostui pelkästään läskistä ja luista.

7 . vaelluspäivä, 26km

Tänään ollaan niin poikki,ettei paljon naurata. Oltais jääty jo edelliseen kylään 4km ennen tätä sanoisinko hmm...läpeä,mutta siellä toinen albergue oli niin likainen, että en olisi usakaltanut nukkua siellä silmäystäkään. Toinen oli viehättävä ja sijaitsi kirkon kellotornissa,mutta siellä olisi pitänyt nukkua vieri vieressä muutaman sentin paksuisilla patjoilla lattialla. Juu ei,siispä käveltiin...

Tässä kylässä on albergue,yksi baari ja kauppa.Ihmettelimme ,miksi kauppa ei auennut siestan jälkeen klo 17 niinkuin ovessa ilmoitettiin. Alberguen pitäjä nosteli olkapäitään,normal,avaavat kunhan kerkiävät. Kerkesivät sit tasan tunnin päästä.

Kello on yhdeksän ja ollaan ihan sänkykamaa.Tänään jaamme huoneen kahdeksan muun kanssa. Muut vielä riekkuvat alakerrassa hospitalerian valmistaman illallisen ääressä, jonka hinta on donativo,eli lahjoitus omantunnon mukaan. Me söimme lähibaarissa,emme jaksa nyt olla sosiaalisia,ja painumme nukkumaan.

6. vaelluspaiva, Navarrete-Azofra, 22km

Tanaan melko helppoa kavelya, aamusta pilvista ja viileaa, kun lahdettiin oli pilkkopimeaa, ja laitoimme ekaa kertaa otsalamput paalle. Paivan mittaan ilma lampeni, ja kun paastiin perille tahan pieneen kylaan vahan vaille kaksi, oli jo aikamoinen helle. Paikallinen albergue on suorastaan luksustasoa, ihan oikeat kahden hengen huoneet = kaksi sankya joiden valissa metri tilaa, hyllyt rinkoille ja ikkuna. Mutta seinat ylos asti, ja oikea ovi (ei sita tietty lukkoon saa, mut kuitenkin)Yksityisyytta!! Alberguen pihalla on vietetty paivaa auringosta nauttien ja kipeita koipiamme suihkulahteessa uittaen.

 Tahan paivaan taisi paattya puolalaisen pariskunnan pyhiinvaellus; miehen polvi oli niin kipea, etta han ei pystynyt viimeoisessa majapaikassa kiipeamaan edes toisen kerroksen makuusaliin. He nukkuivat sitten patjalla keittion lattialla. Aamulla kun me muut lahdimme, he toivottelivat hyvaa Caminoa, ja mies huuteli peraamme, etta viela tavataan, mutta enpa usko. Espanjalainen mukava nuoripari hyvasteli myos meidat tanaan, heidan lomansa loppui, ja he ottivat bussikyydin edellisesta kaupungista.

 Hyvin taalla jaksetaan, mutta rakkolaastareita kuluu. Sisko on vaeltanut monta paivaa idealside toisessa jalassa ja urheilusandaaleissa. Matkaa Santiagoon on jaljella 581 km, niin etta taalla on tehty muutakin kuin juotu punaviinia, mita kuuluvat perheemme epailevan (taalla on kavelty!)

4.vaelluspäivä, Los Arcos-Vianna, 18 km

Viimeyö nukuttiin vain neljän hengen huoneessa,aika luksusta ja kavereiksemme sattuneet herrat eivät onneksi olleet kuorsaavaa sorttia.Tänäaamuna oltiin sit pirteinä jo puol kasilta aamupalan jälkeen taipaleella. Oli vielä aika pimeää, kun lähdettiin mutta nopeasti valostui.

Tän päivän reitti koostui aika jyrkistä nousuista ja laskuista, mutta kun matkaa oli "vain" 18 km, olimme perillä viehättävässä Viannan kaupungissa jo klo 12.Täällä on taloja barokin ja renesanssin ajalta, kertoo Camino-opaskirjamme. Korkealla ollaan, alhaalla näkyy peltoja ja viinitarhoja ja suuri Logronon kaupunki.

Ollaan tutustuttu täällä mm. mukaviin siskoksiin Färsaarilta.Samassa "aallossa" vaeltavat ihmiset tulevat väkisinkin tutuiksi,päivän aikana tavataan taipaleella ja levähdyspaikoilla, majoitutaan samoissa albergueissa ja iltaisin syödään samoissa paikoissa. Kaikkien kanssa ainakin tervehditään,usein jutellaan myös ainakin vähäsen. Puheenaiheet koskevat yleensä kuluneen ja seuraavan päivän reittiä,majapaikan laatua ja mikä tärkeintä,jalkojen kuntoa.Rakkoja ja hiertymiä vertaillaan, ja jaetaan hoitovinkkejä.

Ensiyö nukutaan kuuden äijän kanssa samassa huoneessa,korvatulpat on taatusti tarpeen, huomaan jo nyt, kun alapetissä otetaan päiväunia.

3. Vaelluspaiva 22km

67 km taaperrettu. Siskon jalka on jees, kunhan siina pitaa idealsidetta. Minussa ei ole muuta vikaa kuin etta portaat pitaa hypella alas tasajalkaa, nilkasta ei voi taivuttaa.

Tanaan lahdettiin vahingosta viisastuneena liikkeelle 7.30, eilen oltiin liian unisia ja laiskoja ja startattiin vasta ysin maissa. Se kostautui toisessa paassa, ja Estellassa ei mahduttu mihinkaan kolmesta pyhinvaeltajien majatalosta, vaan jouduttiin sijoittamaan 45 euroa hostelliin. Moista proystailya ei budettimme montaa kertaa kesta, normihinta alberquessa kun on 9-10 e/nena. Tamanpaivainenkin on ihanan kodikas ja siisti, pyhinvaeltajat kuin yhta suurta perhetta. Nyt lojutaan ilta-auringossa takapihalla, seuranamme ihmisia ympari maailmaa.

Paivaohjelma toistuu paivasta toiseen suurin piirtein nain: aamuheratys 6.30, kamojen pakkaus, aamupala (jos ollaan paikassa jossa sita tarjotaan) ja matkaan Caminolle viimeistaan 7.30. Sit kavellaan ja kavellaan ja kavellaan. Espanjan maaseutu on huikaisevan kaunis, ollaan menty lapi viiniviljelysten, ohi viljapeltojen mutta ikavan paljon tanne on laitettu vuoria! Tallaisilla tasamaan tallaajilla on tekemista jyrkissa nousuissa ja laskuissa. Kahden maissa ollaan perilla, siihen mennessa on kavelty noin 20-22 km, useamman tauon kanssa toki.

Iltapaivalla kaydaan suihkussa, pestaan kuluneen paivan vaellusvaatteet, istutaan pihalla tai parvekkeella, juodaan vahan kylmaa! punaviinia (kylla, taalla kesalla aina) ja seurustellaan muitten vaeltajien kansa ja tutustutaan kulloiseenkin kylaan tai kaupunkiin. Kasin maissa sit kaupungille syomaan. Alberquen ovet sulkeutuvat ja valot sammuvat n. 22-22.30 joten yoelamaa talla ei vieteta. Mutta kylla siina vaiheessa jo uni maistuukin.

Buen Camino!

Vaelluspäivä nro 2 menossa. Yllättävän rankkaa maastoa. Eilinen kävely Pamplonasta Puente del Reinaan,23km ja rapiat oli varsinaista vuorikiipeilyä.

Tänäänkin on kiipeämistä riittänyt.Tän päivän matka,19km on puolessa välissä.Siskon kenkä painaa jalkaa.

Tänään tapasimme ensimmäisen suomalaisen vaeltajan,olemme aika harvinaista väkeä täällä.

Rinkka repesi aamulla, voi prkl,se siitä Lidlin laadusta. Onneksi Siskolla on ompeluvehkeet mukana. Muuten rinkan järkevän pakkaamisen oppii kantapään kautta; kun kerran on kaivanut kuoritakkia kaatosateessa ja ukkosessa rinkan pohjalta,pakkaa sen seuraavana päivänä taatusti fiksumpaan paikkaan.

Buen Camino,hyvää tietä,toivottelevat paikalliset ohikulkeville vaeltajille ja vaeltajat toisilleen. Tunnelma on korkealla pikku harmeista huolimatta

Junat ja naiset

Reppu on pakattu ja kamat heittämällä sisään ! Ihmettelen itsekin, miten se voi olla mahdollista. Painoa 6,3 kg, eli just hyvä paino mun kokoiselle. Vaelluskengät lähtee alkumatkalle käsipakaasina, en halua niitä lennolle ja junamatkalle jalkoja hautomaan.

Lento huomenaamuna klo 7.30 kohti Barcelonaa. Sieltä juna Pamplonaan kolmen maissa, jossa ollaan 19.30 huomenillalla. Saa nähdä, tuleeko ensi yönä nukuttua ollenkaan.