30. Vaelluspäivä, Ribadiso da Baixo-Pedrouzo, 21km

Tanaan sit tokavika vaelluspaiva. Wau! Tuntuu oudolta etta ollaan paasty tanne saakka. Jossain vaiheessa se tuntui suoraan sanottuna mahdottomalta. Se oli siina reissun keskivaiheilla, kun matkaa Santiagoon oli viela ihan helkkaristi, jalat alkoivat sanoa sopimusta irti ja uutuudenviehatys oli kadonnut. Lisaksi toi viikon kestanyt kylmyys ja sade ei tallaisissa olosuhteissa ole mitenkaan kauhean kivaa. Kun on kahdeksan tuntia tarponut vaakasuorassa vesisateessa ja tuulessa, olisi mukava perille paastya lammitella kuivassa ja lampimassa. Albergueissa ei kuitenkaan yleensa ole lammitysta, lisaksi ikkunat ja ovet pidetaan selkosen selallaan, kunnes ne yoksi suljetaan. Siella sit kyhjotetaan, toivotaan, etta edes suihkusta tulee lamminta vetta ja yritetaan saada kamoja kuivaksi seuraavaa paivaa varten.

Eilen ja tanaan on taas ihana aurinko hellinyt meita. Just asken istuttiin jatskilla yhdessa katukahvilassa tossa paakadun varrella, ja oli ihan kuuma, hihattomassa topissa parjaa taas mainiosti. Pari viimeista paivaa on myos kavely kulkenut vaivattomasti, vaikka jalat on edelleen taynna rakkoja ( tai taas, pitaisi kai sanoa; sain toissapaivan kuningasidean, etta vaihdetaan kesken paivan urheilusandaalit jalkaan. Se oli huono idea: valtavat rakot seka Siskolla etta mulla kantapaissa). Tanaan kaveltiin lapi eukalyptusmetsan, tuoksu oli kuin niissa nameissa mita mummolla aina oli kun oltiin pienia, tosi vihreaa myos ja paahteelta suojaisaa.

Sisko sanoi , etta ajatukset on siirtyneet jo eteenpain, Santiagoon, Barcelonaan ja kotiin, ja itse huomaan ihan samaa. Enaa ei olla ihan vaan tassa hetkessa vaan orientoidutaan jo takaisin omaan arkielamaan. Ollaan myos summattu tata kulunutta reissua, juteltu tapaamistamme ihmisista ja muisteltu ja naurettu kaikkia niita erilaisia paikkoja joissa ollaan oltu. Ollaanko muututtu tai viisastuttu jotenkin tan matkan aikana?- En tieda. Sen nakee sitten myohemmin. Luulen etta vaikka taa camino fyysisesti loppuu ihan pian, se jatkuu viela pitkaan meidan mielissa. Voin kylla lohduttaa laheisiani kertomalla, etta ei olla "hurahdettu" mihinkaan, ei joogalennella katon rajassa eika nahda enkeleita.

Enkeleista puhutaan paljon Caminolla ja tan tien kulkeneista monet uskovat, etta matkan aikana ne ovat heita auttaneet. Saksalainen Gabrielle, johon tutustuimme tossa taannoin, on kirjoittanut kirjan viimevuoden Caminostaan ja enkeleista. Taytyy myontaa, etta tasamaan tallaajan korvat menee kiinni siina vaiheessa, kun jutut alkaa olemaan tata luokkaa. Sen sijaan tiedan ja olen omin silmin nahnyt, etta taalla tapaamani ihmiset, niin muut vaeltajat, kuin varsinkin paikalliset, ovat poikkeuksetta erittain ystavallisia ja todella avuliaita. Pyhiinvaeltajan ei tarvitse minuuttia kauempaa pyoria epatietoisen nakoisena kadulla, kun joku on jo neuvomassa, missa camino menee. Monet lahtevat myos oma- aloitteisesti nayttamaan reitin kulkua. Ihmetyttaa, eivatko espanjalaiset kyllasty naihin valtaviin vaeltajamaariin jotka kuukaudesta ja vuodesta toiseen marssivat naitten kylien ja kaupunkien lapi. Jos kyllastyvat, niin osaavat kylla peittaa sen todella taitavasti. Aina loytyy joku ystavallinen sana kulkijalle, ja monet ovat aidon kiinostuneita esimerkiksi Suomesta.

Äsken heitin kaaressa ja riemuiten roskiin taysin palvelleen urheilupaidan ja yhdet pikkarit. Siirtymariitti! Siskon pyykatessa omia kuteitaan mina makailin penkilla auringossa silmat kiinni ja nautin. Kun tanne valitsee varusteita, kannataa tosiaan vahan katsoa ja miettia, mita niista maksaa. Urheilupaitoja esim saa Lidlista alle kympilla, kestaa tan reissun ja voi sitten huoletta heittaa menemaan. Yhta nukkaantunut ja reikainen on siskon Addu, ja roskiin sekin menee huomisen jalkeen. Rinkka nimittain hankaa ja kuluttaa vatteita aika lailla. Ennen vanhaan pyhiinvaeltajat jatkoivat Santiagosta matkaa viela Finisterreen, meren rannalle. Keskiaikana uskottiin, etta maailma loppuu sinne. Rannalla peregrinot sitten polttivat vaellusvaatteensa ( se oli siihen aikaan varmaan erittain viisasta, jotkut olivat vuosiakin talla reissulla, ja silloin ei ollut alberguieta, joissa olisi ollut pyykinpesumahdollisuus) Nykyaankin monet jatkavat matkaansa Finisterreen. Meidan reissu paattyy kuitenkin huomenna Santiagon katedraalille.

Kävelty 687 km, jäljellä 20,8km